Eipä tullut ihan mallin mukainen, mutta oli apuna muotoilussa kuitenkin.

 

Lapseni lohdutti minua sanomalla, että se on emokoira, kun se on isompi. ( Mutta taitaa olla ihan eri rotua!)

 

Tässä näkyy sitten paremmin nassua.

Ensimmäiseksi ihan kelvollinen.  Tein piipunrassista rangon ja kieputin villalankaa sen päälle.  Silti sain yhden neulan menemään poikki.  Kun sitten ylpeänä esittelin puoliskolleni tuotostani, hän ei uskonut, että olin tehnyt koiranpään itse.  :]